sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Haukunsietoa ja muuta mukavaa

Ruskan kanssa oltiin Auran Nuuskujen agilitykisoja katsomassa. Tai lähinnä kuuntelemassa. Vein Ruskan siksi paikan päälle, jotta se kuulisi paljon haukkumista. Pentuhan on tähän mennessä aina lähtenyt pelokkaana pakoon, jos on kuullut haukuntaa. Korvat vetäytyy taakse ja silmät suurenee. Sillä ei ole ollut mitään merkitystä, onko haukkuja ollut näköpiirissä vai ei.

Saatiin yksillä pentutreffeillä vinkkiä, että Ruskan voisi viedä agikisoihin kuuntelemaan haukkumista. Kyllä meillä kesti siirtyä autolta kisapaikalle, mutta päästyämme sinne ei kulunut kauaa, kun Ruska jo pisti maate ja katseli muita koiria. Yhtäkään paniikinomaista pakoyritystä ei havaittavissa.

Yhdet agikisat on vielä tulossa juhannuslauantaina, mihin mennään pällistelemään.

Agikisojen jälkeen kävi yhtenä kertana niin, että oltiin metsässä ja kuultiin haukkumista. Yllätyksekseni Ruska lähti ääntä kohti ja pysähtyi vasta sitten kun nähtiin äänen lähde: cavalierikamut haukkuivat ranskiskamua :-D

Kävipä myös niin, että leikittiin Ruskan kanssa pihalla ja yksi iso, musta koira käveli usean kymmenen metrin päässä ja rupesi haukkumaan jotain. No Ruska pelästyi sitä ja lähti juoksemaan karkuun. Eipä tarvinnut kuin karjaista nimi ja voimasana perään niin kyllä pentu pysähtyi :-D

Kovasti harjoitellaan hihnassa kävelyä. Onhan Ruska koko tämän ajan kävellyt hihnassa, mutta opettelua on vielä paljon. Ohittamiset sujuu oikein hyvin eikä autojakaan lähdetä jahtaamaan.

Mutta mua ärsyttää suunnattomasti, kun Ruska jättäytyy mun taakse, on kyse sitten jostain hajusta tai muuten vaan, ja sitten se lähtee kiertämään ihan toiselta puolelta, missä se alunperin käveli :-D eli vaihtoehtoinani on: vaihtaa hihnaa pitelevää kättä heittämällä hihna selän takana tai pysähtyä ja houkutella Ruska kiertämään mut.

Vetämistä Ruska harrastaa harvoin. Lähinnä silloin kun tullaan metsästä pois ja tietää suuntana olevan kotipihan. Kerran kokeilin kääntyä, kun Ruska alkoi vetää, mutta tyyppihän ei tajunnu lainkaan mistä oli kyse.  Nyt sitten vetämisestä seuraa täysi pysähdys ja Ruskan on katsottava mua ennen matkan jatkumista.

Ennemmin täytyy keskittyä vierellä kulkemiseen kuin vetämisestä poiskouluttamiseen. Ajoittain itse joudun vetämään hellästi ja tasaisesti, jotta saan Ruskan liikkeelle. Pitäisi varmaan etsiä tästä läheltä joku lenkkikaveri, keneltä Ruska voisi ottaa vaikutteita, miten kävellään. Ja itse taas tarvitsen harjoitusta koiran kontrolloinnissa, koska Ruska tunkee edellä kävelijän jalkoihin.

Ensimmäisessä kuvassa Ruska eilisellä metsälenkillä. Toisessa Ruska ja aussiekamu Velho.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!