maanantai 14. huhtikuuta 2014

Tervetuloa lukemaan tätä blogia!

Hei kaikille tätä tekstiä lukeville!

Tämä on uusi blogi, jonka pääosassa tulette näkemään maatiaiskissa Ansan ja novascotiannoutaja Ruskan. Ansa täyttää toukokuussa 2 vuotta, Ruska sen sijaan muuttaa kotiimme keskiviikkona 16.4. Parina seuraavana päivänä julkaisen esittelypostauksen Ansasta ja kunhan pentu on kotiutunut, niin hänkin tulee tänne blogin puolelle esittäytymään.

Mutta näin ensin kirjoittelen itsestäni, molempien vilistäjien omistajasta. Olen Tiia, tänä kesänä 25 vuotta ja asun Turussa. Ansan lisäksi kodissamme pyörii karvamöykky-avokki. Avokkini tämän hetkinen suurin huolenaihe on: tuleeko pennusta hänelle yhtä hyvä kaveri, mitä Ansa on. Olen yrittänyt selittää, että varmasti tulee. Avokkihan opiskelee, joten on paljon enemmän kotona kuin minä. Tosin minä itsehän olen se, joka koiran on halunnut ja joka myös aikoo koiran kanssa harrastaa.

Ensin meidän piti hankkia walesinspringerspanieli, mutta mutkien tullessa matkaan vaihdettiin rotu tolleriin eli novascotiannoutajaan. Kävin tutustumassa kahteen tolleriin ja heidän omistajiinsa riistatreeneissä Maskun metsissä. Omistajat osasivat ohjata minut kasvattajan luokse, josta päädyimme pennun ostamaan. Pentu on tosiaan noin 8 viikon ikäinen meille muuttaessaan.

Suunnitelmissa on pennun kanssa tulevaisuudessa käydä näyttelyissä ja harjoitella taipumuskokeeseen. Tuo riistatreeni oli mielenkiintoista katseltavaa. Siellähän siis hakuruutuihin jätettiin variksia koirien noudettavaksi ja toisessa paikassa vedettiin jänistä pitkin metsää omaan hakuruutuunsa. Toinen siellä tapaamani koira ja omistaja harjoittelivat taippareita varten, toinen harjoitteli harrastuksen riemusta. Myönsivät kuitenkin, että ehkä ovat menossa, mutta ei ollut aivan varmaa.

Ansa puolestaan on ostettu Turun eläinsuojeluyhdistykseltä syksyllä 2012. Kävimme katsomassa kissoja siellä ja Ansa oli porukan hiljaisin ja todella pieni. Ansa asusteli samassa häkissä kuuron valkoisen kissan kanssa, joka halusi huomiota suureen ääneen. Huomasin Ansan, kun se yritti päästä haistelemaan minua, mutta asuintoveri tunki koko ajan eteen. Sain luvan ottaa Ansan syliin ja kissan kehrätessä poskeani vasten päätin, että juuri se yksilö muuttaa meille.

Ansa on valloittanut niin oman porukan sydämet kuin sukulaistemmekin ja ystäviemme. Emme tiedä, miten Ansa mahtaa pentuun suhtautua, toivomme tietenkin kaiken menevän hyvin. Paljon on ostettu pennulle tarvikkeita ja valmistauduttu uuden perheenjäsenen saapumiseen. Kyllä täällä kovasti jo odotetaan keskiviikkoa :)

Pitää kertoa vielä tarina tämän blogin synnystä. Minulla on myös toinen harrastusblogi: Slugs and nails and kitty cat tails, kynsiblogi. Sen rinnalle olen miettinyt joko lifestyle-blogia tai muuta höpötysblogia. Lifestylea en sitten luonut, koska elämäntyylini ja -tapani ei ole todellakaan mielenkiintoinen. Käyn vain töissä ja kaupassa :D Nyt kuitenkin tuli oiva tilaisuus luoda eläinblogi. Blogin tarkoituksena on seurata, mitä kaikenlaista ehdinkään tekemään niin pennun kuin Ansankin kanssa.

Blogin nimi perustuu vakoiluleffoihin, kuten James Bondiin (007 ja lupa tappaa). Ansasta ja Ruskasta saamme oman elämämme agentit ja "Lupa Vilistää" juontaa juurensa siitä, että entisen asuntomme yläkerrassa asui tiibetinspanieli nimeltä Vili. Iltaisin Vili ilmeisesti leikki tai muuten juoksi ympäri asuntoa, joten meille kuului vain tassujen juoksuaskelia ja tästä termi "Vili vilistää" :D Tämä on sitten jäänyt kuvaamaan myös Ansan juoksuhetkiä, vilistyksiä.

Keskiviikosta alkaen meillä siis vilistää kaksi agenttia. Esittelypostaukset tulossa seuraavaksi. Loppuun vielä kuva inspiroitumaan tästä aiheesta.

Kuva viime kesältä Ansan valjasteluista vanhempieni luota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!